Kiiltomato

Lähimetsän luontoretkeltä löytyi omituinen otus keskeltä tietä. Mietimme mikä se oikein on. Onko se koppakuoriainen vai mato vai toukka vai mikä lie?

Internet osasi pitkän etsimisen jälkeen kertoa, että omituinen otus oli Kiiltomato!

Kiiltomato (Lampyris noctiluca) on kovakuoriainen, joka loistaa pimeässä elimistössään kemiallisessa reaktiossa syntyvän valon avulla.

Kiiltomatonaaras ohjaa valollaan koiraita luokseen.

Kiiltomatodon sukupuolet ovat hyvin erinäköisiä. Aikuinen kiiltonaaras on hieman toukkamainen, eikä sillä ei ole lainkaan siipiä. Koiraat muistuttavat tavanomaisia kovakuoriaisia. Ne ovat ruskeita, pitkänomaisia ja pystyvät lentämään.

Löytämämme mato oli siis tyttömato

Kiiltomadoilla on kyky tuottaa valoa. Ilmiö perustuu kemialliseen reaktioon ja on esimerkki bioluminesenssista. Molemmat sukupuolet kykenevät tuottamaan valoa, mutta pääasiallisesti sitä tuottavat siivettömät naaraat, jotka pyrkivät houkuttelemaan koiraita luoksen.

Kiiltomadot ovat petoja ja saalistavat ravinnokseen kotiloita, joskaan aikuiset kiiltomadot eivät ilmeisesti syö lainkaan. Tarkkaa tapaa, jolla kiiltomato löytää saaliinsa luokse ei tunneta, mutta löydettyään kotilon, toukka puree sitä useita kertoja terävillä leuoillaan erittäen samalla tyypillisesti sitä itseään paljon kookkaampaan saaliiseen halvaannuttavaa myrkkyä. Myrkky liuottaa kotilon kudoksia ja kiiltomato juo liuenneen kudoksen. (Wikipedia)

 Lintunen piirsi taiteellisen käsityksen Kiiltomadosta <3

Blogin alku

Alussa tätä blogia kirjoitan minä, iive, lähinnä siksi ettei Lintunen vielä osaa kirjoittaa tai lukea. Tämäkin kyllä muuttuu toivottavasti syksyn myötä kun Lintunen aloittaa koulun.

Ajatus blogista syntyi sunnuntain luontoretkellä niiden satojen kysymysten ristitulessa. Mikä kasvi tämä on? Voiko sitä syödä? Onko se myrkyllinen? Jännä ötökkä, mikä se on? Mikä tuolla laulaa?

Kaikkia vastauksia en muista (enkä tietenkään tiedä) vaikka joihinkin niihin Luontoportista tiedot etsittiinkin jo viime kesänä tai sitä edellisenä. Entäs jos opeteltaisiin yhdessä vähän enemmän. Laitettaisiin ylös yhteisiä hetkiä ja muistoja luonnosta. Ja tästä voisi tulla myös meitä yhdistävä harrastus.
Ja tästä se nyt sitten lähtee :)

Tämän päivän luontoretki suuntautui läheiselle Muuramejoen luontopolulle. Tutkittavaa löytyi yllin kyllin vaikka kyseinen luontopolku on koluttu jo useita kymmeniä kertoja (saatetaan sitä sataakin kertaa jo olla lähellä tai vaikka ylikin), silti aina löytyy jotain mitä katsoa ja mistä nauttia. Nyt ihmeteltiin kevättulvaa ja mahtavaa vihreyttä joen virtaamattomassa kohdassa.

Tutkittiin myös ötököitä ja matoja sekä joka puolelta puskevaa vihreää.

Kevään sykkeessä on hyvä kasveja tunnistaessa myös maistaa niitä kasveja joita tunnistaa syötäviksi. Tämän päivän suosikki oli mustikan kukka ja olihan se makean makuinen, siitä ei kuvaa muistoksi jäänyt koska niin sutjakasti suuhun sujahti.

Muita maistelun kohteita olivat herukan kukat, pihlajan silmut (olivat jo vähän liian isoja) sekä kuusen kerkät. Näitä siis yhdet per nenä kerättiin (eivät kuulu jokamiehen oikeuden piiriin) maistelua varten.